torstai 7. marraskuuta 2013

SURUN PÄIVÄ




Suruviesti tavoitti eilen. Nuori elämä loppui ennenaikaisesti syvän masennuksen ja ahdistuksen myötä.

Omaisten tuki ja auttaminen ei riittänyt. 

Voi meidän yhteiskunta parkaa, kun se ei enää pysty pitämään huolta nuoristaan. Hukkaan heitetty elämä. 

Markkinatalous jyllää. Ahneus on vallalla. Eduskunnassa pidetään huoli vain omista ja lähipiirin tarpeista.

Eduskunta voi päätää, että puoluetukea ei makseta tai sitä vähennetään samassa suhteesa kuin saavat tukea yrityksiltä, yksityisiltä ja muilta tukijoilta. Säästyneet rahavarat annetaan sinne missä niitä voidaan hyödyntää. Kotimaan lapsiperheille, nuorille ja vanhuksille.

Kongreettinen esimerkki: lapsiperheen isä käy työmarkkina-alueensa ulkopuolella kouluttautumassa uuteen amattiin. Hän saa päivärahaansa 18 euroa/arkipäivä enemmän. Samalla KELA lähettää perheen äidille kirjeen, että tarkistavat kotihoidontukea, koska isän tulot ovat lisääntyneet. 

Äly hoi, järki älä jätä! Miksi tuo 18 euroa oikein maksettiin? Siksikö, että perhe "rikastuu". Entä ne matkat 250 km/päivä. Mitä maksaa polttoaineet tai matkustaminen yleensä? Ei taida tuo 18 euroa edes riittää matkakustannuksiin päivää kohti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti